Su Huin tarina on kuin osa maailmanhistoriaa
30 vuotta sitten vietnamilaisryhmän kanssa Tampereelle saapuneen Su Huin tarina on kuin osa maailmanhistoriaa: hän on syntynyt vuonna 1935 Kambodžassa, isä oli kiinalainen, äiti kambodžalainen, perheessä puhuttiin kahta kieltä. Su Hui kävi seitsemän vuotta kiinankielistä koulua, ja meni sitten 25-vuotiaana naimisiin. Perhe ja lähes koko suku asui pienessä kaupungissa. Miehellä oli pieni tekstiilikauppa, jossa Su Huikin välillä auttoi. Perheeseen syntyi kuusi lasta, kaikki tyttöjä.
Kaikki muuttui kuitenkin traagisesti, kun hirmuhallitsija Pol Pot nousi valtaan. Su Huita lukuun ottamatta koko perhe, isä ja tytöt, samoin kuin lähes koko hänen sukunsa sai tuolloin surmansa. Su Hui pakeni Vietnamiin, jossa hän ehti asua 18 vuotta. Kun Vietnamissakaan elämä ei enää ollut turvallista, Su Hui pakeni täpötäydessä veneessä Thaimaahan. Siellä hän ehti olla pakolaisleirillä kaksi vuotta, kun sai tiedon uudesta maasta: 30. elokuuta 1989 hän yhdessä muun vietnamilaisryhmän kanssa saapui Tampereelle, jossa opiskelu alkoi parin viikon kuluttua.
Su Hui on asunut koko tamperelaisaikansa Hervannassa ensin Sähköraitilla, sitten Sähkökadulla ja nyt palvelutalossa Pietilänkadulla. Tällä hetkellä eläkeläisen elämä soljuu rauhallisesti, ja vaikka sairauksia onkin eikä liikkuminen ilman rollaattoria enää oikein suju, Su Hui pystyy ja haluaa kuitenkin hoitaa omat asiansa. Hän käy asioilla lähellä olevissa kaupoissa ja apteekissa, laittaa itse ruokansa ja siivoaa pienen asuntonsa. Hän ei myöskään halua olla laiskana neljän seinän sisällä, vaan rientää lähes päivittäin auttamaan lähellä olevaan aasialaiskauppaan.
Su Huin työura Suomessa jäi lyhyeksi: hän oli kielikoulutuksen jälkeen työharjoittelussa mm. päiväkodeissa ja kirjoja muovittamassa kirjastossa. Varsinaista työaikaa kirjastossa kertyi kuitenkin vain yhdeksän kuukautta. Monien sairauksien takia Su Hui joutui jäämään eläkkeelle 60-vuotiaana. Eläke jäi pieneksi, ja siksi onkin tarkoin mietittävä, miten ja mihin rahansa käyttää.
Su Hui vaikuttaa kuitenkin tyytyväiseltä, hän kertoo, että hänellä on muutama kiinalainen ystävä ja Hervannassa asuvia vietnamilaisiakin hän tapaa satunnaisesti. Televisiota hän sanoo katsovansa liikaakin. Yhteydet Hongkongissa, Vietnamissa ja Kiinassa oleviin sukulaisiin ovat satunnaisia: huonon kuulon takia puhelimessa puhuminen on vaikeaa eikä kirjoittaminenkaan enää oikein suju. Oman elämänsä tapahtumia hän on kiinaksi ja suomeksi kirjoittanut paksuun vihkoon, sieltä löytyy monta tärkeää tietoa
Teksti: Irmeli Kniivilä
Irmeli toimi TAKKissa suomen kielen kouluttajana vuodesta 1989 alkaen yli 20 vuotta.
TAKKissa on järjestetty maahanmuuttajakoulutusta 30 vuoden ajan (1989 - 2019). Juhlavuoden kunniaksi kerromme tarinoita vuosien varrelta. Su Huin tarina on yksi niistä. Seuraa sosiaalisessa mediassa: #kotoutumiskoulutus30