Verkkopainotteinen hoiva-avustajakoulutus veti opiskelemaan 12 kotiäitivuoden jälkeen
Kun Maija Mäkelä kuuli, että hoiva-avustajaksi voi opiskella myös verkkopainotteisessa koulutuksessa, hän lähti mukaan heti. Kotiäitinä vietettyjen vuosien jälkeen verkkokoulutus tuntui sopivimmalta tavalta aloittaa opiskelu.
– Kun 40 ikävuotta alkoi lähestyä, aloin ajatella, että olenkohan aina vain kotona, naurahtaa Maija Mäkelä.
12 vuotta kotona lasten kanssa oli kulunut hujauksessa. Neljän pojan äitinä päivät täyttyivät kodin arjen pyörittämisestä ja ajan viettämisestä lasten kanssa, mistä Maija nautti suunnattomasti.
Opiskelukipinä alkoi kuitenkin kyteä, kun Maija sai TE-palveluista tiedon TAKKin verkkopainotteisesta hoiva-avustajakoulutuksesta. Maijalla oli nimittäin jo tähtäimessään työpaikka – Juupajoella Maijan oman kodin lähettyvillä ja maaseudun rauhassa sijaitseva hoivakoti. Vain koulutus hoivakodissa työskentelyyn puuttui.
– Tämä koulutus tuli minulla niin hyvään kohtaan elämässä! Nuorimmainen poikani aloitti silloin eskarin, ja ajattelin, että kun kaikki pojat lähtevät kouluun, äidillä on aikaa istua tietokoneella. Sain olla kotona ja kotihommat pyörivät siinä samalla. Pojilla ei muuttunut elämä periaatteessa ollenkaan, Maija kertoo.
Kotona vietettyjen vuosien jälkeen kynnys verkkokoulutuksen aloittamiseen oli matalampi kuin oppilaitokseen paikan päälle lähtemiseen.
– En varmaan olisi edes lähtenyt päiväopiskelijaksi, jos Teams-toteutusta ei olisi ollut. Matka Tampereelle on sen verran pitkä, etten olisi joka päivä pystynyt käymään, ja kyllä siinä rahakin vaikutti, Maija kertoo.
Aikuisena opiskelu sujuu eri tavoin kuin mukulana
Hoiva-avustajakoulutuksen alkaessa Maija oli intoa täynnä.
– Otin selvää kaikesta ja halusin vain imeä tietoa.
Opiskelukavereihin tutustuminen onnistui hyvin etänäkin. Kaksi kertaa kuussa ryhmä tapasi TAKKilla lähiopetuspäivissä, joissa tehtiin muun muassa ensiapu- ja hoitotoimenpideharjoituksia. Kokonaisuudessaan koulutus kesti kahdeksan kuukautta.
Opinahjona TAKK oli Maijalle jo entuudestaan tuttu paikka, sillä 20 vuotta sitten hän opiskeli TAKKissa CNC-koneistajaksi. Alan töihin Maija ei kuitenkaan ehtinyt, kun alkoi odottaa esikoistaan.
– Ja kyllä tämä hoitoala minulle paremmin sopiikin kuin CNC-koneistus. Ihmisten erilaiset persoonat motivoivat minua, Maija kertoo.
Opintoihin kuuluvan työssäoppimisjakson Maija suoritti hoivakodissa, johon oli tähdännytkin töihin. Hoiva-avustajaksi valmistuttuaan hän päätti jatkaa opintoja vielä lähihoitajaksi oppisopimuksella, vaikkei ollut alun perin sellaista suunnitellutkaan. Lääkelaskut pelottivat etukäteen, mutta niistä selvittiin erityisopettajan avustuksella.
– Töissäkin sanoivat, että sinua alkaa harmittaa, jos et jatka opiskelua, Maija kertoo.
– Aikuisena opiskelu on ihan erilaista kuin silloin mukulana, kun koulu oli vain pakko. Nyt koulupäiviä oikein odottaa.
Hoivakodissa yhteisöllisyys on se juttu
Hoivakodilla Maija on päässyt hyvin töihin kiinni. Hänen vastuullaan on neljä omahoidettavaa, ja lähihoitajaopinnoissa suoritetut lääkeluvat ovat laajentaneet työtehtäviä.
– Yhteisöhoito on minulle se juttu. En pärjäisi kotihoidossa, koska työpäivän päätteeksi olisin varmaan kerännyt kaikki mummot ja papat autoni kyytiin. Minulle on tärkeää, että tiedän, että vanhukset saavat hoitoa myös silloin kun lähden töistä, eivätkä he ole koskaan yksin.
Työ on opettanut Maijan elämään hetkessä. Jokaisen työpäivän päätteeksi hän hyvästelee asukkaat ajatuksella.
Opintonsa Maija saa päätökseen vuoden 2024 alussa.
– Parasta opiskelussa on ollut kokea se, etten olekaan niin tyhmä kuin ajattelin, vaan olen ihan oikeasti jossain asiassa hyvä. Se onnistumisen ilo!
– Kun saan lähihoitajaopinnot läpi, voin olla itsestäni ylpeä. Ja kai minusta joku muukin sitten on, Maija hymyilee.
Tilaa uutiskirje!