Vihdoin löytyi itselle sopiva ala - Sähköalalle isän jalanjäljissä
Heli Linnala-Koski hymyilee. On hänellä ollut kivoja työpaikkoja ennenkin, mutta ensimmäistä kertaa hänellä on ammatti: sähköasentaja.
– Olen kyllä yrittänyt opiskella monia aloja, muun muassa catering- ja puutyöalaa, mutta opiskelu ei sujunut. Joko ala ei tuntunut omalta tai opetus oli jotenkin vääränlaista, tylsää tai hidasta.
Kun Linnala-Koski aloitti sähkö- ja automaatioalan perustutkinto-opinnot TAKKissa, hänestä tuntui ensi hetkestä alkaen, että vihdoin ala oli sopiva.
– Opetus oli käytännönläheistä ja tarpeeksi nopeatempoista, en tylsistynyt. Tärkein syy opinnoissa viihtymiseen oli hyvät opettajat, heidän kärsivällisyytensä ja kykynsä selittää asiat niin, että ihan jokainen oppii.
– TAKKissa ylipäätään sai opiskeluun hyvin tukea ja kannustusta.
Näppäristä sormista on hyötyä
Sähköalalle Linnala-Koski intoutui eläkkeellä olevan sähköasentaja-isänsä jalanjäljissä.
– Kävin jo pienenä isän työpaikalla, ja tuli olo, että voisin viihtyä samoissa hommissa. Jostain syystä en kuitenkaan nuorempana hoksannut hakeutua alalle.
Toinen kimmoke sähköalalle oli kiinnostus käsillä tekemiseen.
– Minulla on näppärät sormet ja tykkään näprätä, esimerkiksi neuloa ja askarrella. Ehkä tämä johdatti suorittamaan työssäoppimisen EC – Electro Centerillä. Se meni niin hyvin, että yritys palkkasi minut opintojen jälkeen kojeistoasentajaksi, Linnala-Koski kertoo.
– Arvostan todella paljon tätä hetkeä: olen saanut yksinhuoltajana opiskeltua itselleni ammatin – mikä ei ollut aina hirveän helppoa – ja olen työssä, jossa viihdyn. Tulevaisuus näyttää hyvältä: sähköalalla riittää töitä, ja jossain vaiheessa voisin opiskella lisää, tähdätä suunnittelijaksi tai insinööriksi.