Tampere on vetovoimainen kaupunki. Sitä se oli jo 70-luvulla, kun Loimaalta kotoisin oleva Heikki Tiisanoja mietti, mille paikkakunnalle hakeutuisi opiskelemaan.
- Olin nuori ja halusin jonnekin muualle, vaikka olihan Loimaallakin metallialan paikkoja. Vaihtoehtoina oli Turku, Helsinki ja Tampere. Tampere sitten voitti. Tampere on ollut jo siitä lähtien suosittu, Tiisanoja nauraa.
Tiisanoja aloitti vuonna 1974 ammattikoulun jälkeen konepajakoulun Tampereella, jossa opiskeli asennustekniikkaa. Valmistumisen jälkeen seuraavat kymmenisen vuotta vierähtivät reissaten eri puolella Suomea asennuskohteissa.
Toukokuussa 1988 Tiisanoja aloitti Tampellan Teollisuusoppilaitoksen ammatinopettajana ja periaatteessa jäi sille tielle. Teollisuusoppilaitos siirtyi vuonna 2015 TAKKille, jolloin Tiisanoja siirtyi vanhana työntekijänä TAKKin palvelukseen.
Mekaniikka ei muutu
Tiisanoja on nähnyt metallialaa kuudella vuosikymmenellä. Paljon on muuttunut, mutta määrätyt asiat pysyvät aina ennallaan.
- Mekaniikka on mekaniikkaa eikä se siitä ole muuttunut varmaan sadassa vuodessakaan. Hydrauliikassa on tullut eniten muutosta, ja työturvallisuusasiat ovat menneet paljon eteenpäin. Ennen hallit olivat hämäriä ja savuisia, niissä oli kamala meteli, melu oli ihan toista luokkaa kuin nyt. Siisteysasiat ovat menneet eteenpäin ja ympäristöasiat. Vanhoissa maalaamoissa esimerkiksi maalijätteet olivat pitkin pihoja, mitä ei nykyään enää tehdä.
Tiisanojan mukaan osaaminen on muuttunut ajan saatossa.
- Ennen oppilaat olivat maalaispoikia, jotka osasivat jo paljon mekaniikkaa ja kunnostustöitä. Nyt oppilaina on enemmän kaupunkilaisia, joilta puuttuu käsillä tekeminen. Siinä on suuri ero. Käsillä tekemisen taito on hieman mennyt, mutta heillä on sitten paljon muuta taitoa.
Myös koulutusala on kokenut murrosta.
- Tietotekniikkaa on tullut paljon. Ennen ei ollut tietokoneita. Ala oli myös miesvaltainen. Pajalla ei ollut naisia. Nyt naiset hakeutuvat alalle. Nykyään otetaan myös huomioon erilaiset oppijat, Tiisanoja kertoo.
Metalliala on laaja
Tiisanoja tiesi jo 17-vuotiaana, mitä alaa lähteä opiskelemaan.
- Siihen maailmanaikaan piti jo nuorena tietää, mitä haluaa tehdä. Vaihtoehtoja ei edes ollut niin paljon kuin nykyään. Minun vaihtoehtoni olivat metalli, koneistus, hitsaus tai asennus. Metalli kiinnosti.
Tiisanojan mukaan metalli on laaja ala ja alalla on erilasia osaamistarpeita.
- Puhutaan koneistajista, hitsareista, asentajista ja niitä voi vielä pilkkoa pienempiin osiin. On vientiasentajaa tai tuulivoima-asentajaa ja esimerkiksi manuaali- ja CNC-koneistajia, Tiisanoja luettelee.
Tiisanojan mukaan kaikille opiskelijoille on yhteistä teknisen ajattelun kehittyminen sekä mittaaminen ja kuvanluku.
- Mittaaminen on tärkeä osa, pitää olla tarkka.
Entä oppiiko teknisen ajattelun vai pitääkö se olla sisäsyntyistä?
- Kaikkea oppii kyllä, jos on halua, Tiisanoja vakuuttaa.
Yli 30 vuotta kouluttajana työskennellyt Tiisanoja kertoo lopuksi, mikä saa jaksamaan tulla töihin joka arkiaamu.
- Tykkään tehdä ja touhuta oppilaiden kanssa. Vuorovaikutus on kaikkein mielenkiintoisinta, ja kun näkee, miten oppilaiden osaaminen lisääntyy.
Opettaminen on selvästi Tiisanojalla verissä. Tulevaisuudensuunnitelmia kysyttäessä vastaus tulee miettimättä:
- Voisin tehdä osa-aikaisia sijaisuuksia eläkkeelle jäätyäni.